tiistai 10. marraskuuta 2015

Kirjoitusinspiraatio leimahti liekkeihin!

Heipä hei kaikki kirjoittajat siellä ruudun toisella puolella. Missä olette? Mitä teille kuuluu? Lukeeko tätä minun blogiani enää kukaan? Täytyy myöntää, ettei kirjoitusinspiraatiota ole 2 vuoteen pahemmmin näkynyt. Nyt loppuvuoden kynnyksellä Kirjoitusinspiraationi leimahti liekkeihin! Ette ikinä arvaa millä keinolla!

Tässä on tapahtunut paljon siinä ajassa jolloin olin kirjoittamatta yhtään mitään. Olen valmistunut koulusta, olen mennyt kihloihin ihanan miehen kanssa ja elinvuosia tullut lisää. Täytin tänä vuonna 20 vuotta.

Päätin nyt aloittaa taas havittelemaan käsikirjoituksen valmistumista ja jatkaa tietäni kohti kirjailijan uraa. Toivottavasti kirjoituskipinä jatkuisi mahdollisimman pitkään ja ideoita riittäisi.

Kertokaa mitä teille kuuluu! Mulla menee ainakin loistavasti ja nyt vielä paremmin, kun sain kirjoitusharrastukseni takaisin. Kauan siinä kirjoitusinspiraation hapuilemisessa menikin,
Kirjoitusinspis sai alkunsa uudelleen katsoessani rakkaani kanssa uusinta James Bond leffaa. Mainio leffa, kannattaa mennä kattoo!

Uudessa käsikirjoituksessani on nyt 3 sivua jo ja tämä on aivan erilainen rakkaustarina, kuin edelliseni. Tässä ei ole enää yliluonnollisia olentoja. Mutta muuten jatketaan samaa kaavaa. :)

Kommentoikaa ihmeessä, jos teitä lukijoita siellä vielä on!

torstai 9. tammikuuta 2014

Vaikeaa saada rytmistä kiinni

Tai sanoisinko, että aloittaminen on vaikeaa. Kun ei ole mitään ideaa mistä kirjoittaa. Kyllä tällaisen tauon olisi luullut riittävän, mutta aloittaminen on todella vaikeaa. Blogikin on ollut taas pitkällä tauolla. Lukeehan tätä vielä joku? On ollut vaikea olla yhteydessä kehenkään sähköpostinkaan kautta, kun gmail on muuttunut niin paljon. Laittakaa kommenttia, jos ootte sinne mun sähköpostiin jotain kirjoitelleet, en vaan ole päässyt sinne piitkään aikaan, kun on ollut tämä ongelma. En tajua tuosta gmailin systeemistä enää mitään...

Monta kertaa olen pyöritellyt eri ideoita, mutta en tiedä mistä sitä sitten kirjoittaisi uuden tekstin... Editoiminenkaan vaan ei nyt kiinnosta. Vaikka siinä nyt olisivatkin kaikki tutut henkilöt, jotka nyt joten kuten "tunnen" niin ei se voi olla näin vaikeaa. Mutta kun kirjoittaminen ei ole kuulunut elämääni nyt moneen kuukauteen, niin se aloittaminen ja kirjoitusrytmin jatkaminen on vaikeaa. Niinhän sitä sanotaan, että jos ei pariin päivään kirjoita, siitä rytmistä on vaikea saada kiinni taas. Ja nyt kun on ollut pitempi tauko kuin vain kahden päivän, niin tämä on entistä vaikeampaa. Kuten arvata saattaa, en ole kirjoittanut mitään. Kun se aloittaminen on nyt se vaikein asia tässä.

Mutta mitäs teille kuuluu? Sujuuko muilla paremmin kirjoittaminen kuin minulla?

Ja anteeksi tämä hirveän pitkä tauko. Nyt kun alkoi tammikuu ja on vuosi 2014, niin jos saisin siitä kirjoitusrytmistä nyt jossain vaiheessa vielä kiinni. En tehnyt uudenvuoden lupausta. :D

maanantai 18. marraskuuta 2013

Sain taas kivan idean

Kiva, kun ideoin taas päässäni kirjoittamisesta, vaikka kirjoittaminen ei tällä hetkellä tunnu siltä mieluisimmalta puuhalta. Olenko kadottanut kiinnostukseni kirjoittamista kohtaan? Ilmeisesti en, kun tekee mieli kirjoittaa kirjoituskammioon kirjoittamisesta. En tiedä ikävöinkö sitten niin paljon kirjoittamista, mutta en saa mitään aikaiseksi. Minulla olisi tuliterä kone, joka on kolme kuukautta sitten hankittu. Eli 15. elokuuta 2013. Mutta minä en käytä sitä kirjoittamiseen. Ja se syyhän on se, että olen edelleen kirjoitustauolla. Ja niin kuin minulle on sanottu, olen tehnyt ison urakan, niin minä voin pitääkin sitä vapaata kaikin mokomin. Minua vaan harmittaa, kun tämä blogi jää niin vähälle huomiolle. :/ Se on kuitenkin hyvä tietää, että lukijat täällä odottavat minun postauksiani. Ainakin uskoisin niin, kun ketään ei ole häippässyt lukijalistalta. :)
Nyt siihen asiaan. Eli olen kahvilassa työharjoittelussa viimeistä kokonaista viikkoa. Huomenna on näyttöpäivä ja sen päivän jälkeen näyttöpäiviä on vielä 2. Jännittää kyl niin pirusti, ettei oo tosikaan, mutta minulle on sanottu koko ajan, että hyvin se menee, hyvin se menee ja minun olisi aika jo pikkuhiljaa alkaa uskomaan se itsekin. :D
Minulla on tämän viikon jälkeen vielä 2 päivää työssäoppimista ja sitten kouluun! ♥ Kiva palata sinne pitkästä aikaa. Siellä oikeastaan kävin silloin 12. päivä marraskuuta viimeksi, mutta se on hyvä, että pääsee taas sinne. Ja vielä pidemmäks aikaa, kuin päiväks. :D Sitten tämän työssäoppimisjakson jälkeen seuraava on vasta keväällä. Mutta ei se mitään, ei tartte stressata pitkään aikaan ainakaan mistään näytöistä. Niin kuin nyt. Mä stressaan vaan sen takia, koska haluan siitä hyvät arvosanat. En pitänyt niistä viime kevään arvosanoista, joten nyt parannan. Saakoon olla vähintään T1. Mutta saa toki olla parempikin. :)
Ei mikään ihme, ettei ole tehnyt mieli kirjoittaa. Aika menee pääasiassa kodin kunnostamiseen ja ruoanlaittoon. Ja tällasii pyykinpesuihin ja tiskaukseen. En siis ole halunnut mitään ylimääräistä tähän. Kun näyttöviikko on ohitse ja tiedän tällä viikolla torstaina, että minkä arvosanan saan tästä työssäoppimisjaksosta, niin voisin alkaa harkita sitä kirjoittamista. Siihen saattaa tulla vielä muutoksia, mutta toivoisin, että kun palaan kouluun, voisin ottaa sinne mukaan kirjoitusvihkoni ja mennä koulun jälkeen työssäoppimispaikkaani kirjoittamaan. Jos sitä ottais teetä siihen viereen ja kirjoittaisi ainakin 2 sivua, jos käsi kestää sen. Sellainen idea minulle tuli mieleen tuossa puol tuntia sitten. Ja vasta nyt sain sen kerrottua ! :D Postauksen loppupäässä.
Hyvä, että teillä muilla sujuvat nuo NaNoWriMot sun muut jutut. Minulla tässä on stressiä ollut jo pidemmän aikaa siitä näyttöviikosta, joten sillä linjalla ollaan vielä torstaihin saakka. Jos olen stressannut ihan turhaan, niin olen kyllä todella pettynyt itseeni. Mutta se menee hyvin, minulla on mukava ohjaaja siinä arviointikeskustelussa mukana, niin eiköhän se arviointikin mene hyvin. Mutta sehän riippuu ihan minusta, että miten se ihminen minua arvioi. Minun täytyy vaan tehdä reippaasti hommat, niin eiköhän se siitä. Huomenna se sitten alkaa. Ensimmäinen näyttöpäivä.

torstai 14. marraskuuta 2013

Tervehdys lukijat!

Toivottavasti ette ole unohtaneet minua ihan kokonaan! No joo, en ole paljoa muiden blogeissakaan käynyt kirjoittelemassa. Minua kun kirjoittaminen ei ole kiinnostanut eikä kirjoittamiseen liittyvät blogitekstit. Ja yks juttu on ollu myös se, että on ollu hirveesti muuta puuhaa. Kuitenkin olen miettinyt ihan pikkuisen kirjoittamista. Toivonut kovasti, että nyt tärppäis sen kässärin kanssa, kun sitä on sentään jonkin verran muutettu. Ainakin alku on muuttunut aika paljon, joten kyllä se loppupääkin saa luvan nyt olla hyvä. Kun vähän jänskättää se, että mitä siitä lopputulemasta nyt siellä Gummeruksella sanotaan :o
No tammikuussa tulevat tulokset. Toivottavasti jotain kivaa saan kuulla silloin siltä suunnalta :)
Ja hui kamala, miten hyvin NaNoWriMolaiset ovat edistyneet kirjoituksissaan! Onnea teille, kyllä te saatte projektinne valmiiksi!

Tässä jossain vaiheessa olen myös miettinyt, että jos en osaakaan enää kirjoittaa romaaneja :D Mutta mahdoton tuollainen ajatus on, minähän olen kirjoittanut niin kauan, ettei se taito noin vaan ruostu :D Kyllä tästä hankalasta elämänvaiheesta päästään vielä eroon. Täällä uudessa asunnossa ei ole tullut kirjoitusfiilistä. Välillä tulee sellainen hetki, että nyt haluan kirjoittaa, mutta kun istun koneen ääreen, haluankin tehdä kaikkea muuta: Kirjoittaa viestin tuttavalleni sähköpostitse, lukea life&style blogeja (joo olen jumiutunut taas niihin) ja kaikkea muuta mahdollista mitä vaan netissä voi keksiä. Mutta kirjoittamista en ole paljoa miettinyt. Tietty olin ihan fiiliksissä, kun lähetin käsikirjoituksen viimeinkin siihen kirjoituskilpailuun, mihin pitikin. Ja vaikka koko ajan olin sillä mielellä, että APUA VOI EI, MINÄ EN EHDI, MINÄ EN EHDII! Mutta minä ehdin lähettää sen juuri ajoissa ja olen todella ylpeä siitä. No sanoin nyt asian suoraan, mutta en ainakaan yritä olla ylimielinen enkä hehkuttaa saavutuksiani. Ainakaan liikaa :DD
Tästä eivät varmaan taas anonyymit tykkää, kun he käsittävät minun kirjoitukseni väärin. Ainakin ne ilkeät anonyymit.
Mutta minä kirjoittelen täällä taas teidän iloksenne. JA WOW! Minulla on 20 lukijaa! Jess, kiitos ihan hirmuisesti teille kaikille, kun jaksatte lukea minun kirjoituksiani! Ja vaikka en enää niin ahkerasti päivittelekään tätä blogia, en unohda tätä blogia koskaan! Minä jatkan kirjoittamista vielä, koska minä tykkään blogata tänne ja minä tykkään kirjoittamisesta! En olisi minä, ilman kirjoittamista. Joskus vaan on huonompia hetkiä, jolloin ei vaan ole fiilistä kirjoittaa yhtään mitään. Olen niin poikki editoimisesta. En ole koskaan aikaisemmin panostanut editointiin niin paljon, kuin silloin fantasiatarinan editoinnissa. Koelukijoiden kommentit kässäristä ovat auttaneet minua hurjasti eteenpäin kässärini kanssa ja olen ikuisesti siitä kiitollinen.
Minusta toki olisi kiva päästä kirjoittamaan jo. Mutta seuraava ongelma on, että aloitanko fantasiatarina 2:n editoimisen, vai aloitanko ihan uuden kässärin? Siinäkin olisi varmaan vampyyreja ja rakkautta, mutta mitä sitten? Kun muu ei tällä hetkellä kiinnosta, kuin vampyyrit.
Mutta jos niin teen, niin sitten saatan unohtaa kokonaan fantasiatarina 2:n editoinnin ja se ei sitten ole mukavaa. Kun olen siinä toisen kässärin pauloissa ihan kokonaan. No, kyllä minä tässä jossain vaiheessa selvitän tämänkin ongelman, kunhan vaan totun tähän uuteen asuntoon ja yksin asumiseen, niin ehkä se kirjoittaminen täällä uudessa paikassa tuntuu jo vähän paremmalta. Mutta kiitos ihan hirveesti teille lukijoille, kun jaksatte lukea mun kirjoituksia!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Saanko ottaa koneen mukaan ja kirjoittaa?

Tarkoitan otsikolla sitä, että menen vanhemmille nyt yöksi ja minulla kun ei ole koneelle mitään, millä kannan sitä mukanani. Käsissäkö minä sitä pidän? Vai missä?
Nimittäin ajattelin tänä viikonloppuna ryhdistäytyä. Kun lukee noita kaikenlaisia juttuja kirjoittamisesta blogeista, niin tekee mieli kirjoittaa pitkästä aikaa jotain uutta. Vampyyriaihe ei katoa mihinkään vieläkään :D Mutta muuten uutta. Uudet henkilöt, uusi kaupunki. Uusia käännekohtia tarinaan. Ja toivon mukaan sen kanssa opin vähän enemmän sitä luonnon kuvailua ja muuta kuvailua mitä minun täytyy oppia.
Mutta jos kirjoittaminen ei onnistu, niin sille en sitten voi mitään. Kun olisi kiva saada aikaiseksi jotain. Okei, olen panostanut nyt aika paljon työssäoppimiseen ja olen itseeni erittäin tyytyväinen. Siellä on todella mukavaa ja saan olla siellä vaikka kuinka pitkään vielä, vastahan tämä on alussa. Mutta olisi sitä kiva kyllä kirjoittaa. En sitten tiedä onko sitä järkeä ottaa paineita kirjoittamisesta viikonloppuna, eihän se sitten mikään viikonloppu ole, jos harmittelen sitä, että tahdon kirjoittaa jotain, mutta en saa aikaiseksi kirjoitettua mitään.
Täällä omassa asunnossa en vaan ole tottunut kirjoittamaan. Kirjoitan tänne blogiin kirjoittamisesta, mutta se siitä. Mutta kyllä tää varmaan tästä alkaa sujumaan kohta, kunhan vaan keksisin minkä projektin kanssa seuraavaksi teen hommia. Parantelenko fantasiarina 2:sta, vai teenkö jotain uutta? Toisaalta haluaisin tehdä jotain uutta ja toisaalta taas haluaisin editoida vanhaa. Vaikea päätös.
Mutta nyt minä menen odottelemaan iskää, että pääsen hänen ja äidin luokse. :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kun tietäisi vielä mitä tässä tekisi

Fantasiatarina on Gummeruksella luettavana ja minä täällä vailla mitään kirjoittamiseen liittyvää tekemistä. Okei, tänään luin vähän aikaa tylsyyksissäni Väristystä. Ja luin myös Suden postauksen hänen onnistumisestaan! Kaikkia muita onnistaa paitsi minua. No täytyy nyt katsoa mitä siitä kisasta tulee. Mutta pahoja aavistuksia on jo. Silti koitan uskoa siihen, että kässärini on hyvä, enkä ole enää sellainen aloittelija niin kuin esimerkiksi viime vuonna, jolloin vasta aloittelin fantasiakässärin kirjoittamista. Silloin tarina oli vasta raakile. Nyt sille on tehty paljon ja se on lähtenyt koittamaan onneaan kisassa. Toivottavasti tässä vielä käy hyvin.
Ja NaNoWriMo on alkanut taas! Marraskuiseen ilmaan saa jotkut edes jotain iloa, kun saa olla sisällä ja naputella rauhassa konetta, jos ulkona kerran on niin harmaa sää. ONNEA KAIKILLE NANOWRIMOON OSALLISTUJILLE! Minulta se jäi taas väliin, kun ei ole mikään paras mahdollinen hetki kirjoittamiselle. Inspiraatio hukassa edelleen, mutta kyllä täältä noustaan. Olen nimittäin tänään ajatellut kirjoittamista yllättävänkin paljon. :D
Ja kiitos oikein paljon uudelle lukijalle! Kiva, että tykkäät lukea postauksiani. :)
Niin siitä kirjoittamisesta vielä. Mitä tässä nyt tekisi sillä aikaa, kun kässäri on maailmalla? Mietin sitä, että kun opettajani antoi minulle jonkin netistä tulostetun lapun, missä on tietoa jostain kirjoituskilpailusta. Siinä on kyse lyhyt proosasta. Olenkin jo pidemmän aikaa miettinyt sitä, MIKÄ SE LYHYT PROOSA ON? :O
En ole vaan koskaan kysynyt sitä keneltäkään, kun olen pelännyt, että kirjoittajat pitävät minua kuitenkin idioottina, kun en tiedä. Vaikka ei asia luultavasti ole niin. Kunhan ajattelen pienessä päässäni ihan hölmöjä juttuja.
Ehkä sitä jossain vaiheessa pitäisi ruveta editoimaan fantasiatarina 2:sta. Siinä on enemmän rakkaustarinaa, kuin epäonnistumisia. Kun päähenkilö on aika lailla epäonninen vampyyrisarjani ensimmäisessä osassa. Toisessa osassa hän on ihan maassa, mutta ei sen takia, että loukkaisi itseään jatkuvasti.
Ja nyt olen aika hyvin kotiutunut tänne asuntooni, että kirjoittamisenkin ajatteleminen on kivempaa, kun ei ole jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Ehkä stressi on ollut se syy, miksi editoimisen loppuvaihe meni huonosti. Kun en keksinyt enää mitään, miten kässäriä voisi parantaa. Voi kunpa tuo korjaileminen riittäisi.
Ja en ole pitkään aikaan lukenut kirjoituskammion sähköposteja. Täytyy käydä kurkistamassa ne vielä, ennen kuin tässä on kauhea kiire töihin. Niin, aloitin työssäoppimisen tässä pari päivää sitten ja hyvin on mennyt. Olen kuulemma ollut erittäin ahkera, joten toivon mukaan minulle tulee hyvä arviointi.
Ehkä jo jossain vaiheessa saan aikaiseksi lueskella vähän fantasiatarina 2:sta, kunhan vaan kotiudun kunnolla tänne. Tuntuuhan tämä jo kodilta, mutta ei sillä tavalla, kuin vanhempien luona. Ehkä sen takia, koska olen asunut vasta oliks se pari viikkoa tässä, niin kaikki on edelleen uutta. Mutta kyllä tämä tästä. Tämä tauko tekee vain hyvää.

torstai 24. lokakuuta 2013

SINNE MENI!

NYT SE ON TEHTY! Viimeinkin sain lähetettyä fantasiatarinan. Vaikka pelkäsinkin, että minun käteni tärisisivät jännityksestä, sain itseni rauhoiteltua siihen tilaan, ettei edes pelottanut vähän ajan päästä. Ja se oli yllättävän yksinkertaista. En laittanut saatekirjettä, koska ei siinä niin vaadittu tekemnään.
Jännittää kyllä ihan tosissaan, että miten kässärini pärjää maailmalla, mutta kyllä sen vaan oli aika lähteä minun luotani pois. Sille en nyt todellakaan tee enää yhtään muutosta. Se oli nyt tässä. Kyllä nyt on sellainen voittajafiilis, kun minä onnistuinkin tässä enkä myöhästynyt!!
Tämä loma on ollut kyllä sellaista hulinaa ja vilskettä täynnä. Paljon on tullut tehtyä. Mutta en sitten tiedä pitäisikö vielä mennä nukkumaan, kun heräsin niin aikaisin. En varmaan saa unta.
Se on hyvä, että pysyin tässä aikataulussa hyvin. Nyt on 24.10. 2013 ja minä sain lähetettyä kässärin Gummeruksen romaanikilpailuun! Kiittivät oikein osallistumisesta ja kertoivat netissä että kässäri on luettavissa tuomareilla. Kyllä nyt jännittää!! Mutta tuloksethan tulevat tammikuussa, niin ei se haittaa, vaikka joutuisinkin odottamaan muutaman kuukauden. Tässä kun on paljon muuta niin ei sitä aja kulumista edes huomaa. Niin kuin en huomannut silloin yks viikko ajan kulumista, kun silloinhan minun olisi koko viikon pitänyt omistautua kässärille. No enpä tehnytkään niin. Kyllä tämä näinkin sujui hyvin.