sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Helppoa

Vähän aikaa sitten mietin, että minusta juuri nyt silloin tuntui, että minä saattaisin saada tällä hetkellä tarinaa eteenpäin. Niin kävi. Kirjoitin 106 sivun loppuun ja aloitin 107 sivun. Se on jo puolessa välissä. Ja se inspiraatio muuttui matkalla. Nyt olen kirjoittamassa sitä intiimiä kohtausta. Vaikka luulin että se olisi jotenkin vastenmielistä tai hankalaa, olin väärässä. Se oli naurettavan helppoa. Johtuukohan tämä siitä, etten ole enää niin väsynyt ja olen syönyt tarpeeksi hyvin? Vaikka selässä tuntuukin kipua, se ei haitannut kirjoittamista. Pääsin siitä hankalasta kohdasta eroon. Miten se voikin olla niin, että juuri siinä kohtaa tuli blokki. Tai tyhjän paperin kammo vai mikä lieneekään. Ja heti kun on vähän pitänyt taukoa ja on levännyt hyvin jne, niin tauon jälkeen pystyy jatkamaan helposti hetken miettimisen jälkeen tarinaa. Jatkamisessa ei ole enää ongelmia. Jos saisin kirjoitettua taas huomenna, niin olisi todella kiva.
Olen iloinen, kun viimeinkin pystyn taas kirjoittamaan normaalisti. Viikonloppu auttoi viimeinkin. Vaikka tämä onkin muulla tavoin ollut tuskainen viikonloppu, tämä on ainoa valopilkku tässä viikonlopussa. Jos se sitten ensiviikolla sama jatkuisi. Että pystyisi kirjoittamaan normaalisti. Ettei tulisi enää mitään esteitä. Että olisin hyvin levännyt ja pystyisin keskittymään vain ja ainoastaan kirjoittamiseen.
Silti minun pitäisi varmaan nyt vielä vähän aikaa levätä. En enää istu tässä tietokoneen ääressä rasittamassa selkääni. Muuten työpäivä on yhtä tuskaa huomenna ja ylihuomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti