maanantai 6. toukokuuta 2013

En osaa edes keksiä otsikkoa tätä iltaa kuvaamaan

Oikeasti. Jotenkin vain olen hirveän hermostunut tänä iltana. Töissähän minulla meni hyvin ja tulin iloisin mielin kotiin. Viime postauksessa unohdin mainita, että kirjoitin raakatekstiä. Tai oikeastaan sitä harjoitusta, minkä olen huomannut Rooiboksen blogissa. Eli aloitin sanalla muistan. Kirjoitin muutaman muistamani asian. Pidin hetken tauon ja yritin keskittyä muihin juttuihin. Sitten kun tuntui ettei mikään muu kiinnosta, niin aloin miettiä taas, että mitä tapahtumia muistan elämästäni. Keksin taas pari ja lopetin taas. Äsken jatkoin taas. Tai oikeastaan huomasin yhden asian, mikä piti lisätä siihen yhteen kohtaan, joten lisäsin sen siihen.
Olen sitten myös lepäillyt taas. Nimittäin päätä on särkenyt. En sitten tiedä sainko auringon pistoksen tuolla ulkona, kun ulkona oli oikeasti niin kirkas auringon valo, joten ei mikään ihme, että päätä särki. Siis ihan kunnolla särkikin. Ei kiitos toistamiseen tällaista päivää. Ei ainakaan tässä lähiviikkoina.
Niin, olen ollut tänään illalla aika hermostunut. Sain kuulla yhden asian, joka ei ole vakava, se vaan jäi mietityttämään minua. Ehkä sen takia olen hermostunut. Ja osaksi myös sen takia, koska veljeni on ärsyttävä. Vaikka luulisi, että alkaisin huutaa, niin ei, raivo pysyi sisälläni. Käytökseni muuttui ihan erilaiseksi. Tunsin itseni typeräksi, mutta pääasia etten huutanut veljelleni. Ei se olisi ollut mukavaa näin illalla, kun kellokin on melkein yhdeksän.
Oli pakko kirjoittaa tämä postaus, koska jotenkin aina tulee parempi olo, kun kirjoittaa tuntemuksistaan blogiin. Tai ainakin toivon että tämä auttaa. Nyt on hitusen parempi olo. Musiikki on yksi syy siihen ainakin. Ja yksi syy on myös se, että teen juuri nyt sitä mistä tykkään. Bloggaan. Se on kivaa, on aina ollut.
Huomenna jatkan raakatekstin kirjoittamista, että saan edes jotain tekemistä. Olen löytänyt yhden hyvän tylsyyden estämiskeinon. Raakatekstin kirjoittaminen. Olkoon mitä soopaa hyvänsä, ei se tuota mustempaa mustaa vihkoa rumenna. Tuo sopii juuri hyvin raakatekstivihoksi ulkonäkönsäkin puolesta. Se on musta, joten sisällöllä ei ole mitään väliä. :)
Mutta nyt, kun olen saanut tänään taas yhden postauksen tehtyä, voin keskittyä rentoutumiseen. Ja tiedän hyvän rentoutuskeinon: Kuuntelen musiikkia ja koitan sen avulla rentoutua. Kyllä se vie tämän hermostuneen olon pois. Olen aika varma siitä, jos nytkin on jo parempi olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti