perjantai 21. kesäkuuta 2013

Höpinää muuten vaan

En ole editoinut enkä kirjoittanut uuttakaan tekstiä. Edes käsin en ole tehnyt mitään kuvailuharjoituksia. Olisi kiva tehdä kuvailuharjoituksia nyt, kun olen taas kahvilassa. Ei ole nyt ollut mitään muuta tekemistä, kuin tulla kahvilaan juomaan colaa ja olemaan netissä iPadilla. Teen nyt tällä iPadilla tätä postaustakin.
Suunnittelin muuten yhtä kohtausta päässäni eilen illalla ennen nukkumaan menoa. Voisi jotenkin nyt palauttaa mieleeni ne eiliset mietteet ja kirjoittaa ne ylös. Houkutus muistoja muistikirjassani ei ole enää montaa sivua jäljellä, mutta kyllä se nyt riittää yhden inspiraation kirjoittamiseen.

Ulkona on muuten ihanan lämmin. Kun ulkona on vähän hiostavaa, niin on ihanaa täällä kahvilassa juoda kylmää colaa. ;)
Ei se oikeasti niin kamalasti haittaa, kun ei ole muistitikkuja ja tietokonetta käytössä. Niin kuin taisin sanoa eilen, niin se on ihan hyvä välillä olla kirjoittamatta ja editoimatta. Tosin nyt editoimisessa on ollut paljon uuden kirjoittamista, koska vanhat luvut tapahtuvat liian nopeasti, tai eivät ole sellaisia lukuja, jotka sopisivat tarinaan. Suunnitelmat fantasiatarinan suhteen ovat nimittäin vähän muuttuneet. On paljon sellaista uutta, mitä täytyy kirjoittaa alkuun. Ja minusta ainakin on hyvä karsia niitä huonompia lukuja pois.
Tuli eilen muuten mieleen eräs juttu, jonka voisin lisätä fantasiatarinan johonkin lukuun. Vaikka 2. Lukuun. Nimittäin en ole siihen alkuun keksinyt miten näyttää lukijalle, että vampyyripoika on vampyyri. Tai siis enhän minä paljasta asiaa silloin vielä lukijalle, mutta vampyyripojab käytös pitäisi olla erilaista kuin ihmisellä. Miten siis näytän, että vampyyripoika on janoinen, kun päähenkilö on hänen lähellään. Tuli yksi juttu mieleen, minkä voisin kirjata ylös inspiraatiovihkooni myös.
Heti tämän postauksen jälkeen aion kirjata kaiken tarpeellisen ylös.

En muuten ole kamalasti puhunut täällä blogissa surunsyöjät -kirjasta. Loppua kohden se oli aika pelottava. Miten joku teini pystyy kirjoittamaan noin pelottavan kirjan? Tai siis olihan se keskivaiheille saakka ihan sellainen ettei se pelottanut lainkaan, muuta loppua kohden se meni aika jännäksi. Saankohan minä lukijassamitään tuollaisia tunteita aikaan? Tai ylipäätänsä mitään tunteita aikaan. No onhan minun tarinaani sanottua jännittäväksi, että osaan pitää jännitystä yllä. Itse kun luen tekstiäni, tiedän nyt että niissä taistelukohtauksissakin on korjattavaa. Yhden taistelukohtauksen kun viimeksi kirjoitin, se jäi aika lyhyeksi. Ehkä minä keskityin liikaa kuvailuun tällä kertaa. Ja mys päähenkilön ajatuksiin. Ehkä korjailemaan sitä lukua vähän, kun pääsen tietokoneen ääreen seuraavan kerran.

On kyllä ihan mukavaa juuri nyt, vaikka sitä tietokonetta ei olekaan käytössä. Kerron myöhemmin miksi minulla on ollut tällä viikolla hauskaa. Heti kun vaan katson tilanteen sopivaksi sen kertomiselle. Sen aika ei vaan ole vielä.
Eipä minulla tässä ollut muuta kerottavaa. Nyt jatkan netissä hyörimistä ja Colan juomista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti