keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Omituista

Päähenkilön ja vampyyripojan suhde vaikuttaa ainakin nyt alkuun omituiselta. Siis eivät he vielä seurustele, mutta vampyyripoika on kiintynyt päähenkilöön jo nyt, vaikka he ovat tunteneet melkein 2 päivää. Ja päähenkilöä häiritsee, hänen ystäviensä ihailevat ja hämmästyneet ilmeet, kun hän astuu luokkaan juuri sen tietyn pojan kanssa, joka on tietenkin koulun komein poika. Viimein päähenkilö sai tietää, että vampyyripojalla on adoptiosisaruksia. Kun ennen hän vain arvaili vampyyripojan perheestä ties mitä.
Nyt päähenkilö ja vampyyripoika ovat alkaneet tutustua toisiinsa ja he ovat entistä läheisempiä jo nyt. Varmaan vampyyripojan suojelunhaluisuus auttaa asiaa tässä asiassa. En osaa selittää sillä tavalla järkevästi sitä :D
Mutta en tiedä oikeasti miksi päähenkilöllä on tällainen ystävyyssuhde vampyyripoikaan. Ei tämä vaikuta enää ollenkaan samalta tarinalta, kuin aikaisemmin. Hyvä, että enää tunnistan päähenkilöäni, kun hänestä on tullut tällainen. :D
Mutta kyllä minä vielä selvitän mihin suuntaan tässä ollaan menossa. Sain päähäni erään dialogin pätkän heti, kun olin aikaisemmin lopettanut editoimisen. Kirjoitin sen ylös ja meni ulos pikkuveikan kanssa. Sitten kun tulin takaisin koneelle editoimaan, sainkin heti lisättyä dialogin pätkän tarinaan pienen mutkan kautta. Tänään juuri tämän muuttuneet suhdetilanteen takia, tarinaa oli vähän vaikea jatkaa. Mutta kuitenkin olen päässyt sen hankalan kohdan yli. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, mutta tarina todellakin on muuttunut jo aika paljonkin.
Se on aika hauska huomata, että olen aloittanut tämän ensimmäisen osan syksystä ja sitten kolmas osan on talvea. :D
Ja nyt niin kuin on kesä ja minä kerron syksystä ja kaikenmaailman syyssateista. :D No ei se niin omituista ole.
Olen nyt varmaan puolessa välissä lukemassa tuota Surunsyöjät -kirjaa. Se päähenkilö on aika omituinen, kun hän on kyllä utelias, mutta koko ajan hän suuttuu jostain pienestäkin jutusta. Ja hän ei ole varma haluaako seurustella vai ei! Ja varsinkin nyt missä kohtaa olen, niin päähenkilö teki aika omituisen päätöksen ja katui sitä heti. En minä itse tuolla tavalla tekisi pojalle!
On se kirja omalla tavallaan ihan hyvä. :) Mutta ei se mitään parhaitakaan kirjoja ole.
Odotan, että iskä tulisi kotiin, koska pyysin häntä tuomaan minulle suklaata. Olen riippuvainen suklaasta ja colasta. :D Niin kuin kaikki tietenkin tietävät.

Editointi on menossa sivulla 32. 3. luvussa on jo 12 sivua. Aika paljon ja kun pitäisi vielä saada lisää tekstiä siihen, koska se on vasta alussa se luku. Siis 3. luku on kokonaisuudessaan kässärissä jo nyt, mutta koko lukua en ole ehtinyt editoida. Miten ihmeessä minulla menee tässä näin kauan? :(
Onneksi dialogiakaan ei ole enää niin paljon liikaa, niin kuin aikaisemmin. Mutta kyllä sitä dialogia saa olla sen verran siinä 2. luvussa, kuin vain on juuri nyt. En aio sille varmaan tehdä paljon mitään seuraavalla editointikierroksella. Tai jos saan jonkin paremman idean siihen tilalle, niin ehkä sitten. :) Mutta sen aika ei ole vielä, kun juuri nyt on meneillään 3. luku. Ja se luku on kyllä omituinen juuri sen takia mitä kerroinkin tuossa aikaisemmin. Mutta kyllä se suhdeasia selviää. Fantasiatarina on nyt niin levällään, että en tiedä saanko tästä ollenkaan kokonaista kokonaisuutta. Mutta yritän sentään parhaani. Ei se voi olla niin vaikeaa.
Joka tapauksessa editointi sujuu hyvin edelleen, vaikken tiedäkään mitä päähenkilöllä on mielessä. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti