torstai 12. syyskuuta 2013

3. luku saatu päätökseen tänään

Olin mennyt sekaisin näiden fantasiatarinan lukujen kanssa. Viimeksi kun puhuin, että fantasiatarinan 3. luku on vaikea, niin ei se niin vaikea ollutkaan, koska olin koko ajan tietämättäni puhunut fantasiatarinan 4. luvusta :D Mutta siis huomenna on vaikeaa, kun täytyy siitä luvusta koittaa saada pitempi. Fantasiatarinan 3. luvussa se taistelukohtaus ei ole myöskään kummoinen, mutta annettakoon se anteeksi, koska siinä luvussa on paljon kaikkea muuta JA siinä aikaisemmin on tapahtumaa ihan tarpeeksi pahiksen kanssa. Joten saakoon olla nyt tuollainen en ala sitä sen kummemmin muuttelemaan.
Virheitä oli tällä kertaa sellaisia, että jostain kohtaa olin unohtanut kirjoittaa erään sanan, että lauseesta tulisi ymmärrettävämpi. Sellaisia virheitä oli ainakin 3. Sitten kirjoitusvirheitäkin taisi olla ihan alkupuolella. 3. luvun alkulausetta piti muuttaa sen ylihuominen/huominen jutun takia. Eipä siinä sitten mitään muuta virheellistä ollut. Piti vähän kuvailua muistaakseni laittaa väliin ja dialogin pätkä. Ja sitten piti vielä lisätä eräs asia vampyyreihin liittyen. Tein jopa muistiinpanoja mitä vampyyripojan täytyy itsestään kertoa myöhemmin päähenkilölle.
Ai niin, olen unohtanut tehdä erään koulujutun. Minun piti lehtiryhmän ohjaajalle antaa minun muistitikkuni, että hän saisi itselleen sen minun kirja-arvostelun Houkutuksesta. Se on minun mielestä ihan kiva. En tiedä mitä siitä pitäisi muuttaa, joten saakoon olla tuollainen. Äitikään ei ole vielä lukenut sitä.

Eilen minulla oli kotona todella tylsää. Koko ajan liikuin paikasta toiseen ja olin ahdistunut, mutta sen ahdistuksen syytä en kerro täällä. Minulla vaan käy kaikenlaista tässä elämässä nyt. Koulussakin olen välillä aika vihainen ja ahdistunut. Mutta kai se tästä, kunhan vaan saisin tämän hengityksenkin taas kuriin. Jos tässä jotain stressilääkkeitä tarvitaan, niin ei kiva...
Mutta tänään oli kivaa, kun ajatus editoimisesta tuntui ihan mukavalta idealta. Ei tullut yhtään sellainen olo, että ääh, ei jaksa. Nyt minä jaksoin, mutta sen luvun editoiminen riitti taas tälle päivälle. Enempää en varmaan tänään enää editoi, vaan luen AAMUNKOITA.
Editoiminen on edelleen kivaa ei sitä voi kieltääkään. Joskus se tuntui inhottavalta puuhalta, mut nyt siihen on jo tottunut. Vaikka en paljoa luvun ideaa muuttanutkaan, niin sitä oli kiva korjailla edes vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti