sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kyllä minä saan tämän valmiiksi

Huima vauhti editoimisessa oli eilen ja tänään. Eilen editoin 5 sivua joka on jo aika hyvin. En vaan ehtinyt editoimaan kymmentä sivua, mutta ei se minua haittaa.
Tänään jatkoin editoimista. Olen luvussa 11. 10. luvun editointi oli kivaa, vaikka tuottikin vähän päänvaivaa, kun piti asetella tapahtumat tapahtumaan erilailla. Kyllä siitä selvittiin sitten kopioimalla ja liittämällä. Ja joitakin paikkoja täytyi muuttaa ja sitten mietin päähenkilön nopeaa parantumista. Kun siinä oli sellainen kohta. Kun sitten vähän myöhemmin varmaan 16. luvussa vai missä lie sitä käsitellään lisää ja siihen liittyy päähenkilön sairastuminen ja myös vampyyrivoimat sun muut. Kun en tiedä miten pitäisi edetä, vai muuttaa koko paranemisjuttu joksikin muuksi tapahtumaksi. Mietin vakavissani, että muuttaisin sen, mutta en tiedä, että minkälainen tarina sitten on lopussa. Enkä jaksanut ottaa siitä selvää, joten katsotaan miten tässä käy. 16. luku on tulossa ihan pian (no joo joo olen vielä 11. luvussa, mutta mitä sitten) jos editoin tarpeeksi nopeasti, niin kyllä se pian on edessä.

Kuuntelin jälleen Muse 2nd Law full albumia ja huomasin tuon kappaleen. Se on täydellinen kirjoitusmusa! Sen soidessa taustalla on mukava kirjoittaa.
Tykkäättekö te lukijani Musen biiseistä? Olisi kiva tietää fanittaako kukaan lukijani Musea.
Olen joskus miettinyt, jos vaikka ostaisi Musen levyjä, mutta en tiedä mistä niitä saisi. Ja millä rahalla minä niitä ostaisin. Nyt kun kuu vaihtui, minulla on taas käytössäni 50€. Mutta ei siitä sen enempää.
Oli kiva, kun pääsin niin huimaan vauhtiin editoimisessa. En vaan enää jaksanut kahden luvun jälkeen jatkaa editoimista. Niin ja ysiluvusta (oliks se ysiluku?) poistin erään kohtauksen, mikä liittyi päähenkilön äitiin. Huomasin sen heti turhaksi luvuksi. Ja sitten paikka vaihtui siinä samalla taas. Ei se ollutkaan sairaala vaan päähenkilön uusi koti. :)
Sellaista editointia tällä kertaa. Kyllä minä tämän saan valmiiksi vaikkapa jo tässä kuussa, jos pidän kiirettä. Ja ihan hyvin ehdin nähdä ystäviäni. Ei minulla ole mitään stressiä tämän kanssa. Eikä editoiminen ole niin vaikeaa, kuin eilen. Eilen se tuntui niin vaikealta, mutta tänään jo helpottaa se hirveä miettiminen, että miten tässä nyt edetään.
Sanoin äidillekin tänään, että onneksi pidin sen tauon. Taukojen pitämiset kannattaa aina, jos jokin tuntuu liikaa työltä ja on sellainen olo, ettei mikään tunnu toimivan mitenkään. Olen saanut pienistä jumeista huolimatta tarinaa jatkettua. Muistan kun yritin taas jatkaa editoimista, että miten vaikeaa se alussa oli. En edes tykännyt kirjoittaa päähenkilöstä ja hänen vampyyriperheestään. Kaikki henkilöt tuntuivat typeriltä, mutta onneksi olen taas oppinut pitämään heistä. He ovat edelleen ihastuttavia.
Eilen rantasaunalla (kyllä kävin uimassa ja saunomassa) mietin ja stressasin kovasti sitä Gummeruksen kirjoituskisaa. Minulla on kyllä kamalat paineet, koska olen osallistunut vain yhteen kirjoituskilpailuun ja voittanut sen osaksi. Siis ensimmäinen palkinto jaettiin kolmeen osaan. Ja olin tyytyväinen itseeni. Olisin ehkä myös tyytyväinen siihen, jos sijoittuisin 10 parhaan joukkoon. Mutta se voittaminen tietenkin olisi kaikkein parasta. Jos kerran olen kerran voittanut, niin ei mikään ihme, jos toivoo voittoa todella kovasti myös romaanikirjoituskilpailusta. Joku tietenkin kuvittelee minun olevan suuruuden hullu, mutta en ole. Minä vaan toivon sitä voittoa niin kovasti, minkäs sille mahtaa. Kun innostuu jostain niin kovasti ja on todella mukana kisassa, niin ei mikään ihme jos on tällaisia ajatuksia :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti