tiistai 3. syyskuuta 2013

Vähän edetty

Eilinen ei ollut kiva päivä. Harmitti niin paljon, kun en saanut mitään aikaiseksi. Huomasin, että olin laittanut fantasiatarinaan joitakin hyviä kohtia, missä käsiteltiin vampyyriperheen verenhimoa. Ja sitten lisäilin niitä kohtia lisää sinne. Oli kiva, kun sain jotain aikaiseksi. Olen menossa 18. luvussa. Lukuja on jäljellä enää 4, jos kahdeksastoista luku otetaan mukaan. :)
Olen ainakin vähän paremmalla tuulella, kuin eilen. Johtuu siitä, että sain jatkettua fantasiatarinaa.
Kuuntelin Musea koko sen ajan, kun kirjoitin. Eli sain siis jatkettua tarinaa 2 luvun verran. Huomasin, että 18. luku on vaikea, koska siinä kohtaa tulevat ihmissudet. Ja ihmissusien kuuluu tulla vasta fantasiatarina 2:een, koska noudatan koelukijani neuvoa. Jotenkin siitäkin luvusta on selvittävä. Ja sitten luultavasti fantasiatarinaan tulle 20 lukua tai 19. En tiedä paljon, mutta kuitenkin sen näkee sitten. Kohta fantasiatarina on valmis. Jos innostun vielä lisää editoimaan tänään, niin saatan päästä lukuun 20. Fantasiatarinassa siis on nyt 21. lukua, tarkistin tässä vähän aikaa sitten sen. Ihan kiva määrä lukuja, mutta harmittaa, jos tarina onkin liian lyhyt lyhyiden lukujen takia. En tiedä onko, mutta täytyy nyt ottaa siitä selvää.
Täytyy varmaan aluksi lukea 18. luku tai sitten korjailla heti ja sitten poistaa ne ihmissusikohdat siitä luvusta. Jos vaan onnistuisin siinä jotenkin.
Ja minua häiritsee yks juttu. En osaa kirjoittaa taistelukohtauksista, sellaisia, joissa olisi paljon tapahtumia. Taistelut loppuvat kuin seinään. En tiedä mikä siinä on, mutta täytyy nyt harjoitella sitä.
Ja edelleen stressiä. En tiedä vaikuttaako nyt kirjoittaminenkin siihen, mutta kyllä minä vielä jotain saan aikaiseksi. Saan fantasiatarinan varmasti valmiiksi. Eilen ei kuitenkaan ollut niin luottavainen mieli tarinan valmistumisesta.
En aloittanut muuten editomista taaskaan neljältä. Johan nyt on kumma, kun en pysy aikataulussa. No, kai se johtui vaan siitä, kun en tiennyt yrittäväni editoida tänään. Kun pidin koko hommaa mahdottomana ja itseäni surkeana fantasian kirjoittajana. Jos sitä vielä saisi luottamuksen taas takaisin. Vähän on luottavaisempi mieli, mutta silti takaraivossa kaihertaa se, että entä jos en saakaan tätä käsikirjoitusta valmiiksi ja se päätyy pöytälaatikkoon? Tai oikeastaan tietokoneen kovalevylle, mutta ei sillä ole väliä miten sen sanoo.
Minua tosissaan harmittaisi, jos tästä ei tulisi mitään. Ihmeen hyvin annoin käsikirjoitus 1:n olla ja jatkoin muita projekteja. Tämän projektin en anna vain olla, vaan aion tällä vielä päästä jossain kustantamossa läpi. Ja sehän on hyvä, kun 2 ja 3 osa ovat jo valmiita. Tai niin valmiita, kuin ne tässä vaiheessa voivat olla. Eli editoimattomia ovat kumpikin. Mutta ainakin ensimmäinen versio kummastakin on kirjoitettu. Mutta nyt en keskity niihin, vaan fantasiatarinaan. Eli siihen ensimmäiseen osaan. Toivottavasti saan siitä vielä hyvän. Se tuntuu vaan niin toivottomalta nyt ja jotenkin editoidessa tuntui siltä, etten huomannut taaskaan kaikkia virheitä. Yritin olla niin huolellinen, kuin vain voin, mutta pelkään että sinne rivien väleihin jäi vaikka kuinka monta minulta huomaamatta jäänyttä virhettä. Se harmitti minua myös sunnuntaina illalla.
Miksi nykyään olen koko ajan pessimistinen? Yleensä luotan itseeni ja käsikirjoituksiini. Varmaan tämä on vain sellaista epävarmuutta, kun en ole niin hyvä kirjoittamaan fantasiaa. Silti tämäkin kässäri on nähnyt maailmaa, vaikka heti fantasiatarinan alkutaipaleella ilmoitin blogissani, että tämä ei mene kustantamoihin. Kuinkas kävikään? Fantasiatarina on käynyt kustantamoissa. Muutamasta paikasta on tullut hylkäys, mutta varmaankin yhdestä kustantamosta ei ole tullut vastausta. Se vähän harmittaa, mutta luultavasti sekin on hylsy. Mutta eihän sille minkään voi, koska käsikirjoituksessa on paljon korjailtavaa. En tiedä onko käsikirjoituksessa enää niin paljon korjailtavaa, koska olen melkein editoinut koko kässärin. Luulisin että saan joko tänään tai huomenna yhden editointikierroksen päätökseen. Sitten luen kokonaan fantasiatarinan läpi ja sitten sen jälkeen se saa luvan olla valmis. Olen silloin tehnyt kaiken mitä vaan voin tehdä. Tiedän, että olen tullut tekstilleni sokeaksi, mutta minkäs sille mahtaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti