sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Voi ei !

Nyt iski paniikki. Nyt on lokakuun 13.päivä. Ja en ole saanut tällä viikolla aikaiseksi mitään! Miten olen ihan tyystin unohtanut fantasiatarinan? No onhan minulla tässä taas ollut kaikenlaista. Muuttohommia lähinnä. Ja kouluhan tässä vie aikaa ja ihan hyvä, että opiskelen. Tykkään koulustani ja opiskelusta.
Mutta se yks tärkeä asia: Fantasiatarina pitäisi saada valmiiksi. Ja en ole vieläkään lähettänyt niitä lukuja kenellekään. Mitä minä muka saan aikaiseksi tässä vaiheessa? Tänään kun menen kotiin niin ryhdyn töihin. Ja kun olen 15 minuuttia tehnyt hommia, niin soitan kaverilleni ja pyydän häntä vaikka käymään meillä.
Miksi tässä nykyään käy näin? Näköjään muuton keskellä kirjoittaminen ei suju. Keskittyminen on ihan jossain muualla kuin kirjoittamisessa. Ja koko ajan on se pelko, että epäonnistun tässä projektissa. Ja en luota kirjoittajan taitoihini, kun en saa kässäriä muutettua. Ja jos oikein muistan, olen menossa luvussa 16 edelleen. Ihan siinä loppupuolella onneksi. Vielä on aikaa, vielä on aikaa. Ainakin vähän.
En tiedä ehtiikö tässä ajassa kukaan auttaa minua. :/ Oisin pyytänyt sitä apua ajallani. Vai mitä mieltä olette? Voisiko tämän tilanteen vielä pelastaa jotenkin? :o
Kun haluaisin niin kovasti saada fantasiatarinan lähetettyä Gummerukselle. Se olisi ihanaa. Sitten oisin osallistunut elämäni aikana kahteen kirjoituskilpailuun. Mutta kummatkin ovat erilaisia.
Nyt täytyy ryhtyä tekemään jotain. Ainakin aion heti kun pääsen kotiin, editoida fantasiatarinaa. Eihän tässä muu auta.

2 kommenttia:

  1. Tässähän on vielä hyvin aikaa ennen Gummeruksen kalmanrajaa, älä huoli :) Itselläni osallistumistekstin jälkimmäinen puolisko on jotain, josta ei oikein voi puhua vielä edes raakileena. Se on kehys, varjo itsestään. Suunnitelmia on paljon, mutta aikaa vähän. Alkuviikko menee tentin kanssa painiessa ja sen jälkeen käytän tehokkaan puolitoistaviikkoisen kässärin kanssa. "Valmistuu" tai ei.
    Et siis ole yksin näiden ajatusten kanssa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vähän lohduttaa se, että muillakin on tällaisia ajatuksia. Koita sinäkin pärjäillä tekstisi kanssa :)

      Poista